Arvo Askola

Kuva: Urheilumuseon arkisto

Hopeajuoksija

Valkealassa 2.12.1909 syntynyttä kestävyysjuoksija Arvo Askolaa kutsuttiin useasti ”kultavääpelin adjutantiksi”, sillä Askola juoksi monta kertaa kilpailuissa maaliin Ilmari Salmisen vanavedessä. Askola oli yleensä johdossa viimeisellä kierroksella, mutta Salminen nousi loppukirissä rinnalle ja ohi. Askolan kansainvälisiin meriitteihin kuuluu niin olympialaisten kuin Euroopan mestaruuskilpailuidenkin hopeamitali.

Kuusankosken Kisassa uransa aloittanut ja vuodesta 1930 Kuusankosken Urheiluseuraa edustanut Askola voitti kilpaurallaan yhden Suomen mestaruuden. Se tuli vuonna 1936 kahdeksan kilometrin maastojuoksusta. Hopeaa Askola sai SM-kisoissa 10 000 metriltä vuonna 1934 ja 5000 metriltä vuosina 1936 ja 1937. Askola juoksi kilpaa kaikilla matkoilla aina 800 metristä kymppitonniin.

Torinon vuoden 1934 Euroopan mestaruuskilpailuissa Salmisen jälkeen toiseksi sijoittunut
Askola sai vuonna 1935 Paavo Nurmelta harjoitusohjelman, mikä paransi juoksijan vauhtia. Uran huippuhetki oli Berliinin olympiakisojen 10 000 metrin juoksu, jossa Askola saavutti hopeaa hävittyään ankarassa loppusuoran kirikamppailussa Salmiselle. Molemmat juoksivat kilpailussa ennätyksensä, Askolan loppuajan ollessa 30.15,6. Viidessä maaottelussa juossut Askola kilpaili viimeisen kerran Kalevan kisoissa vuonna 1937 ja keskittyi sen jälkeen opintoihinsa. Myöhemmin hän toimi Kuusankosken Urheiluseuran johtokunnassa ja yleisurheilutuomarina. Hiljaisena ja vaatimattomana miehenä tunnettu olympiahopeamitalisti kuoli vuonna 1975.